May (2002)

IMDB 6.7/10

Ohjaus: Lucky McKee

Pääosissa: Angela Bettis, Jeremy Sisto, Anna Faris

Noniin taas päästiin pitkän tauon jälkeen itse asiaan. Tälläkertaa pöydällä on 2002 vuoden psykologinen kauhu May.

May on kauniisti sanottuna täysin päästään sekaisin oleva nuori neiti, ja tämä todella vähitellen asiaa. Kaikki alkoi kun May oli vielä tyttö ja häntä pilkattiin karsastuksensa takia eikä tytön äiti helpottanut asiaa yhtään antamalla tälle lasilaatikossa olevan nuken ja todeten, "Jos et voi saada ystäviä, tee sellainen itse". Tästä hyppäämmekin Mayn aikuisvuosiin jossa hän työskentelee vähintäänkin kyseenalaisen eläinlääkärin (Boratista tuttu Ken Davitian) leivissä. Eräänä päivänä May törmää komeaan Adamin ja ihastuu tähän, tai erintoten tämän käsiin...kyllä May:lla on fetissi ihmisten eri ruumiinosiin. May yrittää kaikkensa saada Adamin huomion ja onnistuttuaan pelottaa tämän pois puremalla häntä huuleen koska hänen nukkensa käski tehdä niin.

 

Mayn työkaveri Polly iskee silmänsä jättämisestä musertuneeseen neitiin ja yrittää päästä tämän housuihin, May ihastuu Pollyn kaulaan ja asiat liikkuvat taas eteenpäin kunnes May löytää Pollyn sängystä kauniit sääret omaavan blondin kanssa. Tässävaiheessa elokuvaa katsoja voi vaan kuvitella mitä Mayn korvien välissä liikkuu...May tarjoutuu auttamaan sokeiden lasten hoidossa, may tuo nukkensa lasten "nähtäväksi" ja he onnistuvat rikkomaan nuken lasilaatikon josta May järkyttyy entistä enemmän.

Elokuvan loppuvaiheilla May muistaa äitinsä neuvon ystävän teosta ja menee lahtaamaan Adamin, Pollyn ja tämän naisystävän sekä juuri tapaamansa punkkarin ja askartelee itsellensä uuden nuken heidän osistaan mutta tämä ei vielä miellytä Mayta vaan hän lisää osan itseään nukkeen.

TL;DR 

Kyseessä on yksi harvoista elokuvista, jotka ovat saaneet minun pääni kääntymään ja irvistämään, ei väkivallan takia vaan sen kuinka sekaisin ihminen voikaan olla. Katsoja säälii Mayta koko elokuvan ajan sillä hän vain halusi ystävän joka ei välittäisi tämän vääryyksistä mutta saikin vain potkut sydämmeen joka kerta. Myös muiden hahmojen tyhmyys ja välinpitämättömyys pistää silmille sillä kuka tahansa "normaali" ihminen olisi passittanut Mayn hoitoon välittömästi.

Eli kyseessä on erittäin toimiva psykologinen kauhu/draama jota voin lämpimästi suositella kaikille