Pääosissa: Zach Galligan, Deborah Foreman ja Jennifer Bassey
Kyseinen leffa tuli vasta vähän aikaa sitten tietoisuuteeni ja syystäkin sillä ohjaaja Anthony Hickox, Douglas Hickox:n poika ei ole juuri mitään mainitsemisen arvoista ole saanut aikaiseksi eikä tämäkään tuotos mitään karkkia ole.
Joukko ärsyttäviä teinejä saavat kutsun kaupunkiin juuri ilmestyneeseen vahakabinetin avajaisiin, pienen epäilyn jälkeen porukka pättää kuitenkin mennä paikanpäälle, vastassa heitä odottaa leivästikkin sanottuna ärsyttävä aksentilla puhuva kääpiö ja tämän vähä älyinen alainen. Kabinetin omistaja ja elokuvan pahis on kuitenkin herra nimeltä Lincoln joka esittelee mielellään teineille nähtävyyksiään kehottaen heitä katsomaan lähempää ja kun niin tekevät löytävät he itsensä esittelyiden kohtauksista.
Näihin kuuluvat esim. ihmissusi, dracula, muumio, zombeja, oopperan kummitus ja muita klassisia hirviöitä. Erikoisin näistä oli kuitenkin sadistinen Markiisi de Sade joka ei varmasti ollut mikään historian moraalisin hahmo, mutta outo ilmestys kabinetissa jossa kaikki muut hahmot ovat enemmän tai vähemmän kuvitteellisia.
Kaikki teineistä päätyvät esittelyiden uhreiksi paitsi Mark joka huomaa, että hänelle ei voi käydä pahoin jos hän uskoo että mitään ei voi tapahtua, joten hän pääsee pakenemaan esityksestä ja pelastaa tyttöystävänsä Sarahn pahan Markiisin kynsistä. Pari jää kuitekin Lincolnin ja tämän kätyrien kynsiin ja Lincoln pitää puheen siitä miten hän on saanut 18 historian julminta hahmoa eristetyä vahaan ja varasti niille kuuluvia artifacteja Markin isoisältä ja aikoo nyt syöttää hirviöille tarpeeksi sieluja että ne heräisivät ja tuhoaisivat koko maailman...kuullostaa tarpeeksi järkevältä eiköhän jatketa.
kaupunkilaiset kutienkin saapuvat paikalle juuri kun hirviöt heräävät henkiin ja tästä alkaakin ihmisten ja hirviöiden välinen Royal Rumble jossa molemmat puolet ottavat vahinkoa, tappelun keskellä Sir Wilfred ampuu Lincolnia joka putoo vaha-altaaseen ja koko kabinetti palaa maantasalle, sankarimme kuitenkin pakenevat ja kaikki päättyy onnellisesti...vai päättyykö?
Elokuvasta on myös jatko osa ja saman niminen peli joka on toisaalta elokuvaa PALJON brutaalimpi ja hieman paremmalla tarinalla.
TL;DR Arvio
Kyseessä ei ole mikään mestariteos, mutta pienestä budjetista huolimatta efektit ovat ihan meneviä ja kukapa ei halua nähdä klassisten hirviöiden lahtaavan typeria teinejä. Jatko osaa en ole jaksanut katsoa mutta kuulisin mielelläni sen arvion joltakin joka on.
Pääosissa: Kane Hodder, Joel David Moore, Deon Richmond, Danielle Harris ja Tony Todd
Kun nyt ollaan Slashereihin kajottu niin miksei pysyttäisi samalla linjalla, tälläkertaa jotain vähän laadukkaampaa luvassa eli siis tavalla tai toisella kauhukomediaksi haukuttu Hatchet ja sen jatko-osa
Elokuvissa ei ole paljoa säästelty näyttelijöiden kohdalla sillä heti alkukohtauksessa näemme Sampsonin (Robert Englund) ja tämän pojan jotka ovat alligattorimetsällä...tai suolla, kuitenkin pojan taukoamattoman kitisemisen päätteeksi joku tai jokin repii Sampsonin ja pojan palasiksi. Seuraavaksi meille esitetään päähenkilöt, Ben (Joel David Moore) ja pakollinen musta kaveri Marcus (Deon Richmond) jotka ovat viettämässä Mardi Gras:ta Lousianassa. Ben valittaa exästään ja pari päättää lähteä kummitusajelulle suolle.
Heidän mukaansa tarttuu amatööripornotuottaja ja tämän kaksi "tähteä", vanha pariskunta ja mysteerinen neiti Marybeth (Tamara Feldman) johon Ben ihastuu välittömästi, ja tietysti matkaa vetävä aasialaismies joka puhuu etelävaltio aksentilla. Kuinkas ollakkaan ajelu osoittautuu huijaukseksi ja porukan vene törmää tukkiin ja uppoaa, nyt turistit ovat keskellä yötä, keskellä ei mitään eikä helpota yhtään, että suota kummitelee Victor Crowley (Kane Hodder) niminen kummajainen.
Tästä alkaakin komea teurastus pienellä huumorilla maustettuna. Victor pistää turistia lihoiksi jos jonkinlaisella tavalla esim hiomakoneella. Viimeiseksi eloon jää Ben ja Marybeth joka osoittautui Sampsonin tyttäreksi ja elokuva pysähtyy kuin seinään.
Hatchet 2 jatkuu suraan siitä mihin ensimmäinen jäi ja Marybeth pääsee jotenkin pakoon Victorilta, jo ensimmäisessä elokuvassa cameo-roolin tehnyt Jack Cracker (John Carl Buechler) pelastaa tämän mutta saatuaan selville että Marybeth on Sampsonin tytär hän käskee tämän lähteä, Marybeth hakeutuu Revereand Zombien: (Tony Todd) luo joka selittää Crowley:n menneisyydestä jossa näemme Kane Hodderin mahtavaa näyttelemistä ilman naamaria. Marybeth ja Zombie keräävät yhteen porukan metsästäjiä jotka heittelvät vitsiä Jason Voorheesista ja Leslie Vernonista,
Tässä vaiheessa ollaan katsottu leffaa 50min eikä mitään ole vielä tapahtunut paitsi metsästäjien sekoilua suolla kunnes vihdoin Crowley pistää tyhmimmät metsästäjät päiviltään. Jälleen kerran porukkaa listitään yksi kerrallaan kunnes jäljelle jää Marybeth joka pistään Crowleyn pään sohjoksi ja elokuva loppuu taas kuin seinään.
Luvassa on tietysti Hatchet 3 jonka on tarkoitus valmistua ensivuonna, sitä odotellessa
TL;DR Arvio
Kyseessä on yksi parhaimmista slashereistä mitä 2000-luvulla on tehty, efektit ja maskeeraus on mielettömän hienoa ja vanhanliiton taktiikalla tehty eli CGI:tä ei juuri nähdä. Tämän lisäksi elokuvissa on kauhuelokuvista tuuta porukkaa vaikak millä mitalla kuten Kane Hodder, Robert Englund, Tony Todd, John Carl Buechler, Tom Holland ja R.A. Mihailoff.
Alku on molemmissa elokuvissa vähän hidasta, mutta sitä on piristetty huumorilla joka ei mene liian ylitse mutta saa silti pari naurahdusta aikaiseksi. Piristävää oli myös tappelu kohtaukset joissa Crowley tappeli Tony Toddin ja R.A Mihailoffia vastaan jotka voi kauhufani tulkita esim. Crowley/Jason Vorhees VS Candyman VS Leatherface.
Ilmanmuuta suosittelen kaikille lämpimästi enkä malta odottaa trilogian päätöstä.
Vihdoinkin on se aika vuodesta jonkatakia tämän pikkuisen blogin perustin eli Halloween. On sääli ettei tätä juhlita suomessa niin paljoa kuin muualla maailmassa, minulle se on aina ollut vuoden parasta aikaa. Alkuperäinen suunnitelma oli arvostella 4 eri kauhuelokuvaa, mutta huomasin että seuraamissani blogeissa niistä suurinosa oli jo arvosteltu, ja sanonnan mukaisesti karkkeja en juuri nyt pysty jakelemaan niin vedänpäs hatusta kepposen ja arvostelen 4 (enemmän tai vähemmän) kauhukomediaa, ei Scary Movie ei tässä listassa ole eikä tule tässä blogissa ikinä esiintymään. Ottakaa siis rennosti ja nauttikaa.
Tämä oikein kunnolla kieli poskella tehty parodia Mary Shelleyn Frankensteinista on joidenkin kriitikoiden mielestä yksi hauskimmista elokuvistia ikinä, enkä kiistä tätä ollenkaan, tosin joidenkin mielestä vitsit saattavat olla liian vanhanaikaisija.
Seuraamme siis sadusta ja elokuvista tutun Viktor Frankensteinin lapsenlasta Dr. Frederick Frankensteinia (Gene Wilder), hän toisaalta lausuu sen fronk-en-steen, eikä ole hirveän ylpeä isoisästään. Fred toimii neurokirurgina ja professorina kunnes kuulee perineensä isoisänsä linnan Transylvaniassa. Hyvästeltyään vähintäänkin ärsyttävän naisystävänsä ja matkustettuaan Transylvaniaan Freddy tapaa Igorin tai Eye-gor kuten hän sen lausuu (Marty Feldman) ja tulevan assistenttinsa Ingan (Teri Garr). Pahaenteisen painajaisen ja kirjahyllyn kanssa pelleilyn jälkeen Freddy löytää isoisä Frankensteinin laboratorion ja muistiinpanot.
Tämä luonnollisesti saa Freddyn innostumaan elämän luomisesta, enkä tarkoita normaalilla tavalla. Pienen haudanryöstön ja Eye-gorin kömmähdyksen aivojen hankinnan kanssa pääsee Freddy vihdoin herättämään hirviönsä (Peter Boyle). Melkein kuristettuaan Eye-gorin tämän kädettömyyden takia, kädettömyydestä puheenollen tapaamme tarkastaja Kempin (Kenneth Mars) puukäteneen joka tulee ammattikuvansa tapaan tarkistamaan ettei Freddy vain jatka Frankensteinin suvun perinnettä.
Kaikki menee hyvin kunnes Frau Blucher (whi-hi-hi-hiii) päästää hirviön raudoistaan ja tämä lähtee sekoilemaan kylälle. Elokuva jatkuu tästä alkuperäisen Frankenstein-elokuvan tapaan..ainakin melkein. Saatuaan hirviön takaisin Freddy tahtoo esitellä hirviönsä muille tiedemiehille ja kolleegoilleen, hienosta tanssiesiintymisestä huolimatta tämä menee reisille ja hirviö vangitaan ja jos tämä ei ole tarpeeksi paha niin Freddyn kihlattu on saapumassa linnaan.
Elokuvan loppu on kaunis ja ovela ja suosittelen sitä lämpimästi jos Frankenstein on lähellä sydäntä.
Jatketaan klassisten hirviöiden parissa seuraavalla
80-luku oli sitä aikaa kun pikkukylissä ei ollut muuta tekemistä kun katsella kauhuelokuvia ja tämä johtikin Seanin (Andre Gower) ja hänen kavereiden perustamaan Monster Squadin, jossa he keskustelevat mistäs muusta kuin hirviöistä. Eräänä päivänä Sean saa käsiinsä legendaarisen vampyyrinmetsästäjän Abraham Van Helsingin muistikirjan joka hänen epäonnekseen on kirjoitettu saksaksi.
Tällävälin itse pimeyden prinssi Dracula (Duncan Regehr) saapuu kaupunkiin etsien edellisestä elokuvasta tuttua Frankensteinin hirviötä (Tom Noonan) ja löytääkin tämän Ihmisuden, Muumion ja Gillmanin ansiosta. Tämä luonnolisesti aiheuttaa paljon ongelmia ja vain Monster Squad voi pysäyttää sen. Lapset törmäävät osuvasti nimettyyn Scary German Guy:hin (Leonardo Cimino) joka tulkkaa Van Helsingin muistiosta, että Dracula yrittää avata portin tuonpuoleiseen ja päästää sen asukit tähän maailmaan, ainoa keino estää tämä on saada neitsyen lukemaan loitsu saksaksi ja estää Draculaa saamasta käsiinsä taikatimanttia.
Dracula lähettää Frankensteinin hirviön etsimään lapset ja heidön muistionsa, mutta tämä kuitenkin ystävystyy lapsiin ja auttaa heitä estämään Draculaa. Muumio, Ihmissusi ja Gillman saavat lapsilta pataansa ja juuri kun Dracula on onnistumassa portin avaamisessa, Frankensteinin hirviö uhraa itsensä ja tönäisee Draculan portin läpi, mutta siinä samassa lentää itse sinne, hän kuitenkin ehtii hyvästelemään lapset.
Elokuvassa on paljon kauhuystäville tuttuja kysymyksiä ja kohtauksia, esim mitä tapahtuu ihmissudelle kun se räjähtää? vastaus, se kasaantuu uudelleen. Paljon muutakin hauskaa löytyy kuten jo legendaksi muodustunut "Wolfman's got Nards" lausahdus. Itse vähän petyin koska Muumiota ja Gillmania ei elokuvassa näytetä kuin ehkä 5 minuuttia per hahmo kunnes molemmat teilataan. Mutta silti erittäin toimiva elokuva jota voi suositella jopa nuoremmille katsojille.
Tämän klassikon voisi kuvailla scifi,kauhu,musikaali,komediaksi. Valitsin 1986-vuoden version 1960-vuoden remaken sijasta koska se on hitusen parempi mielestäni.
Seymour (Rick Moranis) ja hänen kolleegansa Audrey (Ellen Greene) pitävät pientä nuhjuista kukkakauppaa jossain New Yorkin slummeissa, Asiakkaita ei juuri näy ja Seymour on aikeissaan sulkea kaupan kunnes Audrey ehdottaa, että he pistäisivät eksoottisen lihansyöjäkasvin myyntiin. Ei mene kauaakaan kun eräs asiakas kiinnostuu kukasta ja kyselee tämän alkuperä johon Seymour vastaa saaneensa sen oudolta kiinalaismieheltä oudon aurinkgonpimennyksen yhteydessä.
Kauppa alkaa taas käymään ja asiakkaita käy jokapäivä, Seymourista ja Audrey II nimetystä kukasta muodustuu paikallisia julkkiksia. Onni kuitenkin kääntyy, kun Seymour yhtenä päivänä vahingoittaa sormensa ja huomaa, että kukka himoitsee ihmisverta. päivä päivältä Audrey II kasvaa ja vaatii enemmän verta ja tämä heikentää Seymouria joka samalla yrittää pyytää Audreya treffeille, muta tämä ei kuitenkaan suostu vaan pysyy sadistisen miehensä kanssa.
Eränä päivänä Audrey II alkaa puhua Seymourille pyytäen lisää verta johon tämä ei enää pysty, hän kuitenkin näkee kun Audreyn mies lyö tätä ja suostuu kasvin pyyntöön. Seymour menee tapaamaan Audreyn miestä jolla on vahva addiktio ilokaasuun, Seymourin alkuperäinen suunnitelma oli ampua Orin, mutta ei kuitenkaan pysty siihen hänen onnekseen Orinin happinaamari jolla hän hengittelee kaasua hajoaa ja tämä rukoilee Seymouria auttamaan, mutta tämä antaa miehen kuitenkin tukehtua. Myöhemmin Seymour paloittelee Orinin ja syöttää tämän kasville.
Poliisi alkaa selvittelemään Orinin kuolemaa ja epäilee Audreya, Seymour kuitenkin lohduttaa häntä ja heistä tulee pari. Seymourin pomo joka näki tämän paloittelevan Orinin uhkaa luovuttavansa tämän poliisille, mutta yrittääkin ehdottaa vaihtokauppaa auttamalla Seymourin pois kaupungista jos hän suostuu myymään kasvin, Pomo kuitenkin kompastuu ja kaatuu kasvin kitaan.
Seymourin maine jatkaa kasvuaan ja hän nai Audreyn ja jättää kasvin nälkään, kasvi houkuttelee kuitenkin Audreyn takaisin kauppaan ja yrittää syödä tämän, Seymour kuitenkin ehtii paikalle pelastamaan tämän. Kauppaan ilmestyy myyntimies joka ehdottaa Seymourille, että tämä alkaa viljelemään kasveja myytäväksi ja Seymour tajuaa, että tämä olikin kasvin suunnitelma alusta asti. Kasvi pomppaa ulos ruukustaan ja antaa Seymourille turpakäräjät, hän kuitenkin saa käsiinsä sähköjöhdon jolla tappaa alienkasvin.
Elokuvalla on myös vaihtoehtoinen surullisempi loppukohtaus jossa kasvi syö Seymourin ja Audreyn ja pikkukasviensa avulla valloittaa maailman.
1960-vuoden elokuva on tarinaltaan melko sama, siinä on enemmän hahmoja ja enemmän kauhu tunnelmaa kun tässä versiossa.
Tämä musikaali/elokuva ei paljoa esittelyitä kaipaa eikä paljoa syitä miksi se on mahtava. Olen sitämieltä että tämän elokuvan näkeminen kuuluu yleissivistykseen ja jos lapsia ja lapsenlapsia joskus saan niin pistän heidät vaikka väkisin tämän katsomaan.
Elokuvassa seuraamme juuri namisiin mennyttä paria Bradia (Barry Bostwick) ja Janetiä (Susan Sarandon) kun heidän autonsa rengas puhkeaa ja he etsivät apua läheisestä kartanosta joka on pullollaan sekopäitä. Näistä selkein on transvestiitti Dr. Frank-N-Furter (Tim Curry) joka (ylläys yllätys) luo hirviömäisen Rocky Horrorin (Peter Hinwood). Tästä seuraakin paljon omituista seksiä ja katkeruutta ja outo oudompia tilanteita.
Tarinaa on vaikea selittää, mutta jo pelkästään Tim Curryn näyttely on tarpeeksi hyvä syy suositella tätä klassikoiden klassikkoa kaikille
Huh, toivottavasti nautitte yhtä paljon kuin minä ja tämän lista lisäksi muita mainitsemisen ja katselemisen arvoisia elokuvia Halloweeniksi on:
Killer Clowns From Outer Space
The Addams Family
Beetlejuice
ja Ghostbusters
Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti arvostella kauhuelokuvat
Satans Little Helper
Trick 'r Treat
Pumpkinhead
ja Night of the Deamons
Toivottavasti tässä oli tarpeeksi materiaalia niille jotka eivät tiedä mitä elokuva kannattaa katsella seuraavina öinä =)
Pääosissa: Edward Albert, Erin Moran ja Ray Walston
Olen aina ollut sitä mieltä, että parhaat elokuvat on tehty ennen 90-lukua ja pysyn tämän aatteen takana hautaan asti ja luultavasti vielä sen jälkeenkin. Tälläkertaa luvassa on B-elokuvien kiistämättömän kuninkaan Roger Cormanin elokuva Galaxy of Terror. Tämä ja sen jälkeinen Forbidden World ovat lempi Corman elokuvani, jo pelkästään juliste on mielettömän asiallinen vaikkei kerro itse elokuvasta juuri mitään.
Elokuvan tarina on B-elokuvien tavoin vähintäänkin outo, ihmiskunta on levittynyt ympäri universumia ja erään siirtokuntaplaneetan hallitsija, Master lähettää itse valitsemansa joukon tutkimaan mystistä Morganthus-planeettaa jonne edellinen tutkimusryhmä oli lähtenyt muttei koskaan palannut. Tätä uutta ryhmää tähdittää yllämainittujen lisäksi kauhuelokuvista tuttuja kasvoja kuten Robert Englund (Nightmare on Elm Street) ja Sid Haig (House of a 1000 Corpses).
Ryhmä tekee pakkolaskun planeetalle ja lähtevät selvittämään mitä edelliselle ryhmälle tapahtui, sankarit löytävät ryhmän tai mitä heistä on jäljellä ja ihmettelevät mitä on tapahtunut, ryhmän heikoin lenkki joutuu alieniötökän suupalaksi ja muita se ei tunnu juuri haittaavan, he ovat enemmän kiinnostuneita lähistöllä seisovasta jättiläismäisestä pyramidista.
Päästyään pyramidin sisälle alkaa muutkin ryhmän jäsenet pääsemään hengestään sillä pyramidi tuntuu tuovan pahimmat pelot henkiin, näistä huomattavimmat olevat Sid Haigin hahmon kristallibumerangien hajoaminen ja sirpaleiden sujahtaminen tämän verisuoniin, ja elokuvasta kuuluisan tehnyt "matoraiskaus" kohtaus (youtube video alla). Lopuksi henkiin jää vain yksi sankari joka saa selville, että pyramidi onkin jonkun vanhan muukalaisrodun tulitesti ja eräs ryhmän jäsenistä onkin itse Master joka oli kaiken takana. Sankarimme pitää pelkonsa kurissa ja listii Masterin mutta muuttuukin itse samaiseksi ylijumalaksi. Elokuva päättyy kuin seinään
TL;DR Arvio
Jos elokuvan juoni ja todellisuus on tärkeää niin en suosittele tätä tai mitään B-elokuvaa, mutta jos olet scifikauhun ja Corman fani on tämä pakko nähdä, elokuvassa ilmestyy jos jonkinnäköistä nukkemörköä ja paljasta pintaa, Englund ja Haig vetävät roolinsa hienosti (varsinkin Haig joka kovana jätkänä lyö oman kätensä irti) myös muut näyttelijät hoitavat hommansa hyvin