Ohjaus: BJ McDonnell Pääosissa: Danielle Harris, Kane Hodder, Zach Galligan
Mustalla huumorilla maustetun slasher trilogian kolmas osa jonka aikaisemmatkin osat on tässä blogissa käyty läpi ei tarjoa paljon uutta, mutta jatkaa samalla verisellä linjalla kuin edellisetkin.
Victor Crowley ei vain kuole...vaikka heti alkuhetkillä saa haulin naamaansa ja kaatuu isoimman moottorisahan päälle jonka olen koskaan nähnyt. Edellisestä elokuvasta tuttu sankaritar Marybeth palaa Crowleyn päänahkan kanssa kylälle jossa hänet kiitokseksi heitetään vankilaan. Kun ruumisryhmä pääsee suolle ja löytää Crowleyn uhrit (kaikki 30) ei mene kauaa kun tuo luku alkaa taas nousta ja tälläkertaa luvut nousevat niin nopeaa etten pysynyt laskuissa. Amanda on aiona joka uskoo Marybethia Crowleysta ja auttaa tämän pois vankilasta kertoen, että ainoa tapa tuhota vihainen kummitus on antaa sille mitä se haluaa joka tässä tapauksessa on hänen kuollut isänsä.
Suolle saapuu SWAT-ryhmä jota johtaa järkälemäinen Derek Mears (Friday the 13th Remake) ja mukana tepastelee Twisted Sisterin Dee Sniderin poika
Cody Blue Snider joka oli yllätyksekseni elokuvan paras näyttelijä sen kolme minuttia minkä hengissä pysyi. Amanda, Marybeth ja apulais sheriffi menevät vierailulle mökkihöperöisen ja raistisen Sid Haigin luo jossa Crowleyn isän tuhkat ovat ja pienen säätämisen jälkeen saavat kuin saavatkin tuhkat varastettua.
Tässä vaiheessa ruumisluvut ovat jo kolmenumeroisia ja puolet Luisianan osavaltion lainvalvojista on pistetty lihoiksi ja loppua ei meinaa näkyä. Onneksi Marybeth pääsee paikanpäälle tuhkien kanssa ja seivästyttyään puun oksaan heittää tuhkat Crowleyn naamalla ja tämä sulaa ihmislihamuusiksi, elokuva päättyy taas kuin seinään kun Marybeth vetelee viimeisiään helikoptereiden pörrätessä taivaalla.
TL;DR Arvio
Kuten jo sanoin ja lyhyestä arvostelusta voi tulkita elokuva ei tarjoa mitään uutta, mutta on silti erittäin viihdyttävä slasheri perinteisillä efekteillään ja helposti korvattavilla sivuhahmoillaan. Suosittelen katsomaan vaikka tänä halloweeninä koko trilogian jos ette muuta keksi.
Ensikerralla mahdollisesti Halloweenin kunniaksi pidempi arvostelu.
Vihdoinkin on se aika vuodesta jonkatakia tämän pikkuisen blogin perustin eli Halloween. On sääli ettei tätä juhlita suomessa niin paljoa kuin muualla maailmassa, minulle se on aina ollut vuoden parasta aikaa. Alkuperäinen suunnitelma oli arvostella 4 eri kauhuelokuvaa, mutta huomasin että seuraamissani blogeissa niistä suurinosa oli jo arvosteltu, ja sanonnan mukaisesti karkkeja en juuri nyt pysty jakelemaan niin vedänpäs hatusta kepposen ja arvostelen 4 (enemmän tai vähemmän) kauhukomediaa, ei Scary Movie ei tässä listassa ole eikä tule tässä blogissa ikinä esiintymään. Ottakaa siis rennosti ja nauttikaa.
Tämä oikein kunnolla kieli poskella tehty parodia Mary Shelleyn Frankensteinista on joidenkin kriitikoiden mielestä yksi hauskimmista elokuvistia ikinä, enkä kiistä tätä ollenkaan, tosin joidenkin mielestä vitsit saattavat olla liian vanhanaikaisija.
Seuraamme siis sadusta ja elokuvista tutun Viktor Frankensteinin lapsenlasta Dr. Frederick Frankensteinia (Gene Wilder), hän toisaalta lausuu sen fronk-en-steen, eikä ole hirveän ylpeä isoisästään. Fred toimii neurokirurgina ja professorina kunnes kuulee perineensä isoisänsä linnan Transylvaniassa. Hyvästeltyään vähintäänkin ärsyttävän naisystävänsä ja matkustettuaan Transylvaniaan Freddy tapaa Igorin tai Eye-gor kuten hän sen lausuu (Marty Feldman) ja tulevan assistenttinsa Ingan (Teri Garr). Pahaenteisen painajaisen ja kirjahyllyn kanssa pelleilyn jälkeen Freddy löytää isoisä Frankensteinin laboratorion ja muistiinpanot.
Tämä luonnollisesti saa Freddyn innostumaan elämän luomisesta, enkä tarkoita normaalilla tavalla. Pienen haudanryöstön ja Eye-gorin kömmähdyksen aivojen hankinnan kanssa pääsee Freddy vihdoin herättämään hirviönsä (Peter Boyle). Melkein kuristettuaan Eye-gorin tämän kädettömyyden takia, kädettömyydestä puheenollen tapaamme tarkastaja Kempin (Kenneth Mars) puukäteneen joka tulee ammattikuvansa tapaan tarkistamaan ettei Freddy vain jatka Frankensteinin suvun perinnettä.
Kaikki menee hyvin kunnes Frau Blucher (whi-hi-hi-hiii) päästää hirviön raudoistaan ja tämä lähtee sekoilemaan kylälle. Elokuva jatkuu tästä alkuperäisen Frankenstein-elokuvan tapaan..ainakin melkein. Saatuaan hirviön takaisin Freddy tahtoo esitellä hirviönsä muille tiedemiehille ja kolleegoilleen, hienosta tanssiesiintymisestä huolimatta tämä menee reisille ja hirviö vangitaan ja jos tämä ei ole tarpeeksi paha niin Freddyn kihlattu on saapumassa linnaan.
Elokuvan loppu on kaunis ja ovela ja suosittelen sitä lämpimästi jos Frankenstein on lähellä sydäntä.
Jatketaan klassisten hirviöiden parissa seuraavalla
80-luku oli sitä aikaa kun pikkukylissä ei ollut muuta tekemistä kun katsella kauhuelokuvia ja tämä johtikin Seanin (Andre Gower) ja hänen kavereiden perustamaan Monster Squadin, jossa he keskustelevat mistäs muusta kuin hirviöistä. Eräänä päivänä Sean saa käsiinsä legendaarisen vampyyrinmetsästäjän Abraham Van Helsingin muistikirjan joka hänen epäonnekseen on kirjoitettu saksaksi.
Tällävälin itse pimeyden prinssi Dracula (Duncan Regehr) saapuu kaupunkiin etsien edellisestä elokuvasta tuttua Frankensteinin hirviötä (Tom Noonan) ja löytääkin tämän Ihmisuden, Muumion ja Gillmanin ansiosta. Tämä luonnolisesti aiheuttaa paljon ongelmia ja vain Monster Squad voi pysäyttää sen. Lapset törmäävät osuvasti nimettyyn Scary German Guy:hin (Leonardo Cimino) joka tulkkaa Van Helsingin muistiosta, että Dracula yrittää avata portin tuonpuoleiseen ja päästää sen asukit tähän maailmaan, ainoa keino estää tämä on saada neitsyen lukemaan loitsu saksaksi ja estää Draculaa saamasta käsiinsä taikatimanttia.
Dracula lähettää Frankensteinin hirviön etsimään lapset ja heidön muistionsa, mutta tämä kuitenkin ystävystyy lapsiin ja auttaa heitä estämään Draculaa. Muumio, Ihmissusi ja Gillman saavat lapsilta pataansa ja juuri kun Dracula on onnistumassa portin avaamisessa, Frankensteinin hirviö uhraa itsensä ja tönäisee Draculan portin läpi, mutta siinä samassa lentää itse sinne, hän kuitenkin ehtii hyvästelemään lapset.
Elokuvassa on paljon kauhuystäville tuttuja kysymyksiä ja kohtauksia, esim mitä tapahtuu ihmissudelle kun se räjähtää? vastaus, se kasaantuu uudelleen. Paljon muutakin hauskaa löytyy kuten jo legendaksi muodustunut "Wolfman's got Nards" lausahdus. Itse vähän petyin koska Muumiota ja Gillmania ei elokuvassa näytetä kuin ehkä 5 minuuttia per hahmo kunnes molemmat teilataan. Mutta silti erittäin toimiva elokuva jota voi suositella jopa nuoremmille katsojille.
Tämän klassikon voisi kuvailla scifi,kauhu,musikaali,komediaksi. Valitsin 1986-vuoden version 1960-vuoden remaken sijasta koska se on hitusen parempi mielestäni.
Seymour (Rick Moranis) ja hänen kolleegansa Audrey (Ellen Greene) pitävät pientä nuhjuista kukkakauppaa jossain New Yorkin slummeissa, Asiakkaita ei juuri näy ja Seymour on aikeissaan sulkea kaupan kunnes Audrey ehdottaa, että he pistäisivät eksoottisen lihansyöjäkasvin myyntiin. Ei mene kauaakaan kun eräs asiakas kiinnostuu kukasta ja kyselee tämän alkuperä johon Seymour vastaa saaneensa sen oudolta kiinalaismieheltä oudon aurinkgonpimennyksen yhteydessä.
Kauppa alkaa taas käymään ja asiakkaita käy jokapäivä, Seymourista ja Audrey II nimetystä kukasta muodustuu paikallisia julkkiksia. Onni kuitenkin kääntyy, kun Seymour yhtenä päivänä vahingoittaa sormensa ja huomaa, että kukka himoitsee ihmisverta. päivä päivältä Audrey II kasvaa ja vaatii enemmän verta ja tämä heikentää Seymouria joka samalla yrittää pyytää Audreya treffeille, muta tämä ei kuitenkaan suostu vaan pysyy sadistisen miehensä kanssa.
Eränä päivänä Audrey II alkaa puhua Seymourille pyytäen lisää verta johon tämä ei enää pysty, hän kuitenkin näkee kun Audreyn mies lyö tätä ja suostuu kasvin pyyntöön. Seymour menee tapaamaan Audreyn miestä jolla on vahva addiktio ilokaasuun, Seymourin alkuperäinen suunnitelma oli ampua Orin, mutta ei kuitenkaan pysty siihen hänen onnekseen Orinin happinaamari jolla hän hengittelee kaasua hajoaa ja tämä rukoilee Seymouria auttamaan, mutta tämä antaa miehen kuitenkin tukehtua. Myöhemmin Seymour paloittelee Orinin ja syöttää tämän kasville.
Poliisi alkaa selvittelemään Orinin kuolemaa ja epäilee Audreya, Seymour kuitenkin lohduttaa häntä ja heistä tulee pari. Seymourin pomo joka näki tämän paloittelevan Orinin uhkaa luovuttavansa tämän poliisille, mutta yrittääkin ehdottaa vaihtokauppaa auttamalla Seymourin pois kaupungista jos hän suostuu myymään kasvin, Pomo kuitenkin kompastuu ja kaatuu kasvin kitaan.
Seymourin maine jatkaa kasvuaan ja hän nai Audreyn ja jättää kasvin nälkään, kasvi houkuttelee kuitenkin Audreyn takaisin kauppaan ja yrittää syödä tämän, Seymour kuitenkin ehtii paikalle pelastamaan tämän. Kauppaan ilmestyy myyntimies joka ehdottaa Seymourille, että tämä alkaa viljelemään kasveja myytäväksi ja Seymour tajuaa, että tämä olikin kasvin suunnitelma alusta asti. Kasvi pomppaa ulos ruukustaan ja antaa Seymourille turpakäräjät, hän kuitenkin saa käsiinsä sähköjöhdon jolla tappaa alienkasvin.
Elokuvalla on myös vaihtoehtoinen surullisempi loppukohtaus jossa kasvi syö Seymourin ja Audreyn ja pikkukasviensa avulla valloittaa maailman.
1960-vuoden elokuva on tarinaltaan melko sama, siinä on enemmän hahmoja ja enemmän kauhu tunnelmaa kun tässä versiossa.
Tämä musikaali/elokuva ei paljoa esittelyitä kaipaa eikä paljoa syitä miksi se on mahtava. Olen sitämieltä että tämän elokuvan näkeminen kuuluu yleissivistykseen ja jos lapsia ja lapsenlapsia joskus saan niin pistän heidät vaikka väkisin tämän katsomaan.
Elokuvassa seuraamme juuri namisiin mennyttä paria Bradia (Barry Bostwick) ja Janetiä (Susan Sarandon) kun heidän autonsa rengas puhkeaa ja he etsivät apua läheisestä kartanosta joka on pullollaan sekopäitä. Näistä selkein on transvestiitti Dr. Frank-N-Furter (Tim Curry) joka (ylläys yllätys) luo hirviömäisen Rocky Horrorin (Peter Hinwood). Tästä seuraakin paljon omituista seksiä ja katkeruutta ja outo oudompia tilanteita.
Tarinaa on vaikea selittää, mutta jo pelkästään Tim Curryn näyttely on tarpeeksi hyvä syy suositella tätä klassikoiden klassikkoa kaikille
Huh, toivottavasti nautitte yhtä paljon kuin minä ja tämän lista lisäksi muita mainitsemisen ja katselemisen arvoisia elokuvia Halloweeniksi on:
Killer Clowns From Outer Space
The Addams Family
Beetlejuice
ja Ghostbusters
Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti arvostella kauhuelokuvat
Satans Little Helper
Trick 'r Treat
Pumpkinhead
ja Night of the Deamons
Toivottavasti tässä oli tarpeeksi materiaalia niille jotka eivät tiedä mitä elokuva kannattaa katsella seuraavina öinä =)
Pääosissa: Edward Albert, Erin Moran ja Ray Walston
Olen aina ollut sitä mieltä, että parhaat elokuvat on tehty ennen 90-lukua ja pysyn tämän aatteen takana hautaan asti ja luultavasti vielä sen jälkeenkin. Tälläkertaa luvassa on B-elokuvien kiistämättömän kuninkaan Roger Cormanin elokuva Galaxy of Terror. Tämä ja sen jälkeinen Forbidden World ovat lempi Corman elokuvani, jo pelkästään juliste on mielettömän asiallinen vaikkei kerro itse elokuvasta juuri mitään.
Elokuvan tarina on B-elokuvien tavoin vähintäänkin outo, ihmiskunta on levittynyt ympäri universumia ja erään siirtokuntaplaneetan hallitsija, Master lähettää itse valitsemansa joukon tutkimaan mystistä Morganthus-planeettaa jonne edellinen tutkimusryhmä oli lähtenyt muttei koskaan palannut. Tätä uutta ryhmää tähdittää yllämainittujen lisäksi kauhuelokuvista tuttuja kasvoja kuten Robert Englund (Nightmare on Elm Street) ja Sid Haig (House of a 1000 Corpses).
Ryhmä tekee pakkolaskun planeetalle ja lähtevät selvittämään mitä edelliselle ryhmälle tapahtui, sankarit löytävät ryhmän tai mitä heistä on jäljellä ja ihmettelevät mitä on tapahtunut, ryhmän heikoin lenkki joutuu alieniötökän suupalaksi ja muita se ei tunnu juuri haittaavan, he ovat enemmän kiinnostuneita lähistöllä seisovasta jättiläismäisestä pyramidista.
Päästyään pyramidin sisälle alkaa muutkin ryhmän jäsenet pääsemään hengestään sillä pyramidi tuntuu tuovan pahimmat pelot henkiin, näistä huomattavimmat olevat Sid Haigin hahmon kristallibumerangien hajoaminen ja sirpaleiden sujahtaminen tämän verisuoniin, ja elokuvasta kuuluisan tehnyt "matoraiskaus" kohtaus (youtube video alla). Lopuksi henkiin jää vain yksi sankari joka saa selville, että pyramidi onkin jonkun vanhan muukalaisrodun tulitesti ja eräs ryhmän jäsenistä onkin itse Master joka oli kaiken takana. Sankarimme pitää pelkonsa kurissa ja listii Masterin mutta muuttuukin itse samaiseksi ylijumalaksi. Elokuva päättyy kuin seinään
TL;DR Arvio
Jos elokuvan juoni ja todellisuus on tärkeää niin en suosittele tätä tai mitään B-elokuvaa, mutta jos olet scifikauhun ja Corman fani on tämä pakko nähdä, elokuvassa ilmestyy jos jonkinnäköistä nukkemörköä ja paljasta pintaa, Englund ja Haig vetävät roolinsa hienosti (varsinkin Haig joka kovana jätkänä lyö oman kätensä irti) myös muut näyttelijät hoitavat hommansa hyvin
Pääosissa: Odette Annable, Gary Oldman ja Cam Gigandet
Huh-huh, ja minä kun ajattelin että the Tomb oli surkein näkemäni leffa..no kyllä se vielä on mutta tässä mennään hyvin lähelle. Mitä nyt voi kuvitella jos elokuvan voi kiteyttää seuraavasti, päähahmoa vaanii hänen kohdussaan listimän kaksoisveljen kummitus joka haluaa riivata tämän ja parasta on, että NATSIT OVAT TAAS KAIKEN TAKANA!...pirun natsit.
Tämän ripulilla kuorrutetun epäonnistuneen abortin pääosassa on Casey Beldon (Odette Annable) jolla on yhtä monta ilmettä kun puunkannolla, hänen tehtävänä on kuljeskella ympäri asuntoaan alushoususillaan ja näyttää pelästyneeltä. Elokuva pommittaa Caseyä jatkuvilla clichéillä joista yleisin on naurettavan huonot jump scaret. Caseya siis kummittelee hänen kohdussa kuollut veljensä joka haluaa "elää" vaikka väkisin, tämän tulee estämään elokuvan ainoa henkilö joka osaa näytellä Rabbi Sendak (Gary Oldman) mutta itse Oldmankaan ei pysty pelastamaan tätä elokuvaa.
Sendak kollegoineen yrittää manata demonilapsen Caseystä, mutta saavat kuitenkin pataansa urakalla. Demoni riivaa Caseyn miehen mutta Sendak ja Casey saavat tämän manattua, Mark kuitenkin menehtyy. Elokuva päättyy Caseyn saatua selville olevansa raskaana ja vauvat ovat kaksosia.
TL;DR Arvio
Elokuva on hyvä esimerkki siitä, että vaikka olisit hyvä käsikirjoittaja, et taatusti ole hyvä ohjaaja. Näin kävi Herra Goyerin kohdalla. Elokuvan ainoa pelastava ominaisuus oli Gary Oldman ja jokseenkin hyväksyttävästi tehdyt mörköjen maskeeraus
Arvostelun lyhyeyden vuoksi haluan toivottaa erittäin hyytävän hienot syntymäpäivät alkuperäiselle pimeyden prinssille Bela Lugosille joka olisi tänä vuonna 130-vuotias, tämä ei varmasti vampyyristä tuntuisi miltään. Vielä kerran onnittelut vampyyrien kiistämättömälle kuninkaalle
Bela Lugosi
1882 - 1956
"To die...to be really dead...that must be glorious"
Ohjaus: Marko Mäkilaakso
Pääosissa: Mikko Leppilampi, Andrew Tiernan, Samuli Vauramo
Taitaa olla korkeinaika siirtyä vihdoin zombie genreen ja mikäs mainiompi elokuva aloitukselle kun suomalainen War of the Dead. Heti ensimäiseksi ajattelee, että Jaa taas yksi väkisin väännetty -of the Dead zombie leffa ja tavallaan se onkin, mutta laadultaan se on paljon parempi kun mitä genren leffat yleensä. Elokuvaa tähdittää suomen A-luokan näyttelijät mm Mikko Leppilampi, Jouko Ahola ja Antti Reini.
Elokuva ei pahemmin tarinaan tuhlaa aikaa vaan turvautuu suoraan toimintaan, mutta tarina menee jotakuinkin näin. Suomalainen yksikkö amerikkalaisen Captain Stonen (Andrew Tiernan) kanssa kulkee Venäjän rajalla tehtävänään....jotain, tätä elokuva ei meille kerro ja mitä amerikkalainen kapteeni tekee auttamassa suomalaisia, en tiedä. Ei mene viittäminuuttia kun ensimmäinen suomalainen Halonen (Antti Reini) pääsee hengestään saksalaisten luomien überzombien käden ja hampaiden autta. Luonnolisesti paska lentää tuulettimeen ja kaikki muutkin nimettömät sivuhahmot kuolevat nopeasti ja jäljelle jää vain Stone, Laakso (Mikko Leppilampi) ja Niemi (Jouko Ahola). Kaiken hämmenyksen keskellä joukko törmää vielä nuoreen venäläissotilaaseen, Kolyaan (Samuli Vauramo) joka anelee heitä ottamaan hänet mukaansa. Joukko pakenee läheiseen autiotaloon jossa Niemi menehtyy saamaansa puraisuun ja nousee jääkaappipakastin zombiena jolla ei ole mitään tekemistä elokuvan kanssa, muutakun loppukohtauksessa.
Jäljelle jääneet sotilaat pakenevat autioon kylään josta Kolya löytää Exänsä ja päättää raahata tätä mukanaan elokuvan loppupaikkaan joka on bunkkeri jossa natsit tekivät zombie kokeitaan venäläisvangeille. Luonnolisesti bunkkeri on täynnä kyseisiä zombeja ja Kolya Exänsä kanssa eivät koskaan pääse pakenemaan. Laakso elokuvan jonkin sorttisena sankarina kutsuu pommituksen bunkkeriin samalla kun Stone jää myllytämään zombeja joiden joukossa edesmennyt Niemi. Laakso ja Stone pääsevät pakoon ja leffa päättyy.
Elokuva oli ihan ok suomalaiseksi toiminta elokuvaksi, kauhua siinä ei juuri ollut. Erikoisefektit oli melko kehnosti animoitu ja käsikirjoitus sitäkin huonompaa, moni elokuvan kohtauksista oli tarpeettomia ja olisi hyvin voitu korvata vaikka halvoilla shokki kohtauksilla. Suomalaiset puhuvat hauskaa Rallienglantia/Finglishiä ja Leppilampi vetää roolinsa ihan hyvin, itse olisin halunnut nähdä Antti Reinin isommassa roolissa. Tästä elokuvasta tulee väkisinkin mieleen 2001 vuoden The Bunker jonka varmaan arvostelen seuraavaksi, siinä päähenkilöt ovat saksalaisia sotilaita ja pahiksina toimii jenkit.
TL;DR Arvio
Ihan menevä zombie toimintaelokuva ja suosittelen genren ystäville jos ei parempaa keksi. Seuraavalla kerralla jatketaan zombiemeinikiä The Bunker:lla