Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lovecraft. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lovecraft. Näytä kaikki tekstit

28.8.2012

The Tomb (2007)




Ohjaus: Ulli Lommel
Pääosissa: Victoria Ullmann, Christian Behm, Gerard Griesbaum


Joskus tulee eteen elokuva joka on niin käsittämättömän huono että se pistää vatsan sekaisin ja joka ikisen reijän kehossa vuotamaan verta...ainakin siltä minusta tuntui tämän hevonpaskan katsottuani. Joskus aikoja sitten menin markkinoijan ansaan ja ostin kyseisen epäonnistuneen abortin DVD:nä koska se mainitsi H.P Lovecraftin ja luonnolisesti luulin, että kyseessä on hänen tarinan filmatisointi...voi kuinka olinkaan väärässä.
Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut ja täten kuvitteelisen tappolistani kärkeen päässyt Ulli Lommel jonka joku saattaa tietää Boogeyman-elokuvan ohjaajana.



Kuten jo mainitsin elokuvalla ei ole mitään tekemistä Lovecraftin samanimisen tarinan kanssa vaan tarina on suoraan matkittu Saw-elokuvista jopa niin selvästi, että se lukee elokuvan takakannessa! Mysteerinen Puppeteer-hahmo heittää kasan ihmisiä varastorakennukseen josta he yksikerrallaan heräävät ja kuolevat kammotavasti ja järkyttävän huonoilla veritehsteilla maustettuna. Kuten Saweissa on kaikilla hahmoilla jotain yhteistä keskenään, mutta se jäi tältä katsojalta väliin koska olin keskittynyt kaapimaan silmiäni irti ruosteisella lusikalla. Hahmoilla on vähintäänkin huono suunnistusvaisto sillä he onnistuvat eksymään varastoon ja palaavat paikalle josta aloittiviat, heistä kaksi onnistuu selviämään loppuun asti mutta luonnolisesti Puppeteer on valmis päästämään vaan toisen heistä pois joten nais sankarimme listii ylipainoisen vastustajansa ja pääsee pois varastosta. Elokuvan loppuratkaisu on ainoa mikä ei ole matkittu Sawista vaan se on vielä typerämpi ja kauhuelokuvien loppukohtauksista poikkeava ja pistää katsojan miettimään olisiko loppu ollut sama jos lihava mies olisi päässyt pois...

TL;DR Arvio

Ja tämäkin on aivan liian avokätistä, Tarina oli kopioitu, efektit näyttivät esikoululaisen tekemiltä ja näyttelijätkin samaa luokkaa. Katsottuani tämän, uhrasin DVD:ni Cthulhulle ja toivon ettei kukaan ikinä tule mainitsemaan minulle siitä.

Traileri kertoo jo aika paljon


24.8.2012

The Blob (1988)



Ohjaus: Chuck Russell
Pääosissa: Shawnee Smith, Donovan Leitch, Kevin Dillon 




Tälläkertaa arvostelussa remake saman nimisestä elokuvasta 1958 vuodelta.

Coloradon Arborvillen asukit elävät normaalia elämää odotellen laskettelu turisteja kunnes taivaalta putoaa punaista mönjää sisältävä meteoriitti. Ei mene viittä minuuttia kun mönjä vaatii ensimmäisen uhrinsa, nimettömän pummin, välikohtauksena lukion jenkkifutis tiimiin kuuluva Paul (Donovan Leitch) tyttöystävänsä Megin (Shawnee Smith) kanssa törmäävät kyseiseen pummiin autollaan ja epäilevät paikalla ollutta Brian Flaggiä (Kevin Dillon) pummin vaivoista. Nuoriso vie pummin sairaalaan jossa mönjä kerkeää sulattamaan pummin ja Paulin samalla kasvaen.

 

Toisin kuin kauhuelokuvissa yleensä, Arborvillen sheriffi tuntuu olevan pätevä kaveri ja alkaa heti tutkimaan tapausta. Korrosiivinen avaruusmönjä on erittäin nopea ja vaatii seuraavat uhrinsa, Paulin perverssi ystävän ja tämän hoidon, nostan hattua kaverille koska oli virittänyt autonsa takaluukun viinakaapiksi. Kylän sheriffi epäilee luonnolisesti häirikkö Flaggia kuolemista muttei voi todistaa tämän syyllisyyttä.

Meg pyytää Flaggiltä apua Paulin kuoleman selvittämisessä, tätä ei kuitenkaan kiinnosta neidon pyytely ennekuin avaruusmönjä tekee fyysisesti mahdottoman ja imaisee kahvilan työntekijän tukkeutuneen viemärin läpi, nuoriso piiloutuu kahvilan kylmiöön kun mönjä ahmii kahvion myyjän ja kylän sheriffin. Ei mene kauaa kunnes Hallituksen tiedemiehet lähetetään paikalle hazmat-pukuineen pyydystämään mönjän,eräs tiedemies kertoo Flaggille ja Megille, että samankaltainen mönjä/bakteeri tappoi dinosaurukset aikoinaan. Kylä on karantteenissa ja kukaan ei pääse sisään tai ulos joka tarkoittaa, että mönjä lahtaa lisää porukkaa ja kasvaa massiiviseksi.


  

Flagg saa selville, että mönjää kuljettanut meteoriitti olikin hallituksen satelliitti ja tiedemiehet aikovat käyttää mönjää biologisena aseena ja lähtee sotilaat kintereellään varoittamaan kyläläisiä. Meg pikkuveljensä kanssa johdattavat mönjän kylän viemäreihin, Flagg yrittää pelastaa Megin, mutta tiedemiehet sulkevat heidät viemäriin mönjän kanssa. Flaggin nopean älyn ja ylitehokkaan kertasinkon ansiosta he kuitenkin pelastuvat tästä syntyy varasheriffin, Flaggin ja tiedemiesten välinen stand off ja Flagg kertoo heille mönjän alkuperästä, loput tiedemiehet päättävät yrittää räjäyttää mönjän palasiksi parin granaatin ja huonon one linerin avulla mutta epäonnistuvat ja maksavat siitä hengellään.

Nyt mönjä on jälleen vapaana kylän teillä ja Meg huomaa vaahtosammutinta käyttäen, että se ei kestä kylmyyttä. Flagg löytää jostain vanhanmiiton lumikone rekan jonka sankarit räjäyttävät jäädyttäen mönjän. Elokuva päättyy oksettavan hollywoodmaisesti jatko-osaa lupaillen.



TL;DR Arvio


En voi verrata tätä uudelleenfilmatisointia 58 vuoden teokseen koska en ole sitä nähnyt mutta ei tämä elokuva huonoimmasta päästä ollut. Mönjän syömien ihmisten kivulias kuolema oli erittäin hienosti tehty ja itse olentokin oli suurimmaksiosaksi vanhalla taktiikalla tehty ja muistutti hieman 80-90 luvuila olleita avaruusmönjä leluja joihin moni lapsi tukehtui. 

Hyvää elokuvassa oli jälleen erikoisefektit ja old school stunttikohtaukset joissa ei turvakaapeleita käytetty

Huonoa oli juonen ennalta arvattavuus, tiesin heti kun tiedemiehet ilmestyivät että kyseessä oli hallituksen peite operaatio. Nostan kyllä hattua Flaggille, always question the Man!




19.8.2012

From Beyond (1986)



Ohjaus: Stuart Gordon
Pääosissa: Jeffrey Combs, Barbara Crampton, Ted Sorel

Tälläkertaa arvostelussa vaihteeksi Lovecraftin satuun perustuva tekele From Beyond. Tälläkertaa en voi arvostella kuinka hyvin elokuva seuraa alkuperäistä tarinaa, koska en ole sitä lukenut....surkeaa taustatyötä eikö vain?

Elokuvan on ohjannut muistakin Lovecraft filmauksista tuttu Stuart Gordon (ReAnimator) ja tämän takia elokuvaa myös tähdittää aina niin (pelottavalla tavalla) huvittava Jeffrey Combs(ReAnimator, the Dunwich Horror).

Tarina menee jotakuinkin näin, tyypillinen hullu tiedemies Dr. Edward Pretorius (Ted Sorel) avustajansa Crawford Tillinghast (Jeffrey Combs) kanssa luon laitteen joka stimuloi aivojen käpyrauhasta ja sen kautta ns. kuudennetta aistia/kolmatta silmää. Tämä vuorostaan pistää ihmiset näkemään..asioita...joita ei normaalisti näe mutta ovat kuitenkin ympärillämme kokoajan. Kun laite on vihdoin toiminnassa aiheuttaa se välittömästi jonkin tulevan maailmaamme ja haukkaavan Pretoriuksen kaalin irti joka luonnolisesti pistää Crawfordin pakenemaan henkensä edestä, myös naapurin ärsyttävä kyttääjämummo soittaa poliisit jotka ottavat Crawfordin kuullusteluun. 


It's running itself!


Alkutekstien jälkeen hyppäämmekin taas näissä tarinoissa jo itsestäänselvyydeksi muodostuneeseen mileisairaalaan jossa Dr. Katherine McMichaels (Barbara Crampton) tulee ottamaan Crawfordin haltuunsa, koska haluaa jostain syystä luoda uudelleen Pretoriuksen kokeen ja tarvitsee tähän Crawfordin apua, mukaan lähtee myös muskelina toimiva Bubba Brownlee (Ken Foree).

Crawford ei luonnolisesti ole innostunut laitteen käynnistämisestä ja haluaisi mieluummin tuhota sen, mutta suostuu kutienkin pitkän suostuttelun jälkeen käynnistämään laitteen ja varoittaa vielä ettei kukaan saa liikkua laitteen ollessa käynnissä tai muuten ne näkevät heidät. Bubba tietysti menee sorkkimaan otuksia ja saakin maksaa siitä saamalla purentajälkiä käteensä, muiden otusten lomassa päähenkilöillemme esiintyy myös edesmennyt Pretorius joka hehkuttaa, että Sen päästäminen tänne ja uhraamalla itsensä oli paras idea minkä oli ikinä saanut. Pienen välikohtauksen jälkeen sankarimme päättävät pitää tauon, mutta seuraavana yönä Katherine päättä mennä sorkkimaan laitetta ja käynnistääsen jälleen jolloin vielä enemmän epämuodostunut Pretorius alkaa käpelöimään tätä samalla Crawford pakenee paikalta ja aikoo sammuttaa laitteen toisella tavalla.


 


Bubba päättää leikkiä sankaria ja alkaa painimaan kellarissa olevan jättiläismadon kanssa mutta epäonnistuu ja mato melkein syö Crawfordin, bubba kuitenkin saa katkaistua virran ja puolikuollut Crawford pelastuu. Pitkän anteeksipyytelyn jälkeen Katherine menee taas sekoilemaan, pukeutuu dominaksi ja yrittää vietellä Bubban mutta tämä ei kuitenkaan mene leikkiin mukaan. Laite menee tällävälin itsestään päälle ja kaikkea hirveää tapahtuu, laitteesta tulevat verenhimoiset hyönteiset syövät Bubban elävältä ja Pretorius herättää Crawfordin käpyrauhasen joka onkin matomainen otus joka työntyy Crawfodin kallosta läpi.

 


Crawford herää ruuminavauspöydältä ja lähtee napostelemaan aivoja jotka eivät kuitenkaan ole aivomadon mielestä tarpeeksi tuoreita joten hän imeskeleee hoitajan aivot. Elokuvan loppukohtaus tapahtuu jälleen Pretoriuksen kartanolla jossa paennut aivopesty Crawford vangitsee Katherinen, Pretorius syö Crawfordin pään ja loppu on perus kauhuelokuva kamaa. Katherine pelastuu mutta on täysin päästään sekaisin kuten Lovecraftin tarinoissa yleensä käy.


TL;DR Arvio 



Annan leffalle pisteet 4/5, se on tarinaltaan hyvin perinteinen Lovecraft pläjäys, Efektit ja maskeeraus on mainioita ja animaatiota on käytetty vähän ja harkitsevasti. Gordon saa aina Lovecraftin tarinat toteutettua mainiosti enkä ole ikinä tylsistynyt hänen tekemiensä elokuvien parissa. 



15.8.2012

In the Mouth of Madness (1994)



Ohjaus: John Carpenter
Pääosissa:  Sam Neill, Jürgen Prochnow, Julie Carmen

John Carpenter (the Thing, Halloween) ei juuri huonoja leffoja ole tehnyt ja samalla linjalla jatketaan tämän mielenkiintoisen, hieman Lovecraftmaisen tuotannon parissa. Elokuvata mielenkiintoisen tekee se, että se esittää koko kauhugenren hyvin itse-viittaavasti ja jopa hieman satiirisesti.

Elokuva ei turhia odottele vaan heti alkumusiikin jälkeen hyppäämme hullujenhuoneelle jossa tapaamme tarinan päähenkilön John Trentin (Sam Neill)(Jurassic Park, Event Horizon). Huomaamme heti miksi John on passatettu kyseiseen laitokseen sillä hän potkii henkilökuntaa perhekalleuksille ja tykkää piirrellä seinille ja itseensä, luonnollisesti lääkäri tulee pian kuulustelemaan potilasta ja hän onkin varsin innoisaan kertomaan "heistä" niinkun kukatahansa skitsofreni.

Ei pöpöilässä tunnu olevan kuin aikaa...

Tästäpä alkaa tarinan kerronta takaumana, John oli siis freelance vakuutustutkija ennen laitostumistaan ja hänet lähetettiin tutkimaan kenenkäs muun kuin maailman suosituimman kauhukirjailian Sutter Canen (Jürgen Prochnow) katoamista. Ei mene kauaakaan kun Johnin kimppuun käy hullu kirvestä heilutteleva kansalainen joka myöhemmin osoittautuu Canen agentiksi, onneksi poliisit ovat kuitenkin paikalla ampumassa kirvesmiehen nopeasti sillä näinhän jenkeissä on tapana. Uutitssa kerrotaan että tämä ei ole läheskään ainoa tapaus vaan Canen uusimman kirjan julkaisupäivänä monet kirjan ostajat olivat alkaneet sekoilla ympäri maata.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä missä itse Cane on, pienen tavattuaan lisää kirjailian faneja ja erittäin ovelan taustatyön jälkeen John saa selville minne Cane on paennut Hobb's End-nimiseen kylään johon hänen uusin kirjansakkin perustuu. Canen kustantamo päättää lähettää Linda Stylesin (Julie Carmen) Johnin mukaan tarkkailemaan häntä, pitkän ajomatkan, eksymisen ja polkupyöräiliän yliajamisen jälkeen John ja Linda päätyvät viimein Hobb's Endiin. 

"Do you read Sutter Cane?"

Kuten tämän genren elokuvissa yleensä on tapana, kylä vaikuttaa alkuunsa autiolta ja pari päättää yöpyä läheisessä hotellissa. Linda pian huomaa että joku on pielessä ja alkaa epäilemään, että ehkä Canen tarinat eivät olekkaan täysin fiktiivisiä. Pikkukylän isokirkko tuntuu olevan kaiken pahan alku ja sieltä John ja Linda löytävät itse Sutter Canen ja samalla silminäkevät dopermannien raatelevan hengiltä muutaman kyläläisen. Luonnolisesti kaikki alkaa menemään alkamäkeen tämän jälkeen ja mikä lie kirkossa onkaan yrittää päästä ulos ja aloittaa maailmankaikkeuden valloituksensa kylän lapsista. Linda palaa kirkolle ja kohtaa Canen joka kertoo toisessa ulottuvuudessa olevat limaiset lonkerohirviöt ovat syöttäneet hänelle tiedon mitä kirjoittaa ja nyt kun ne ovat halukkaita tulemaan tähän maailmaan, Cane on aloittanut "uuden Raamatun" kirjoittamisen. 

John näkee ominsilmin kun Linda ja muut kylän asukkaista muuttuu iljettäviksi otuksiksi ja Canen kirja on käymässä sanasta sanaan todeksin nyt onkin maailman pelastaminen yksinomaan tämän wannabe dekkarin käsissä. Huomattuaan ettei hän voi paeta kylästä, John herää kirkosta ja yrittää vieläkin etsiä järkevää selitystä kaikelle mitä on tapahtunut kunnes Cane kertoo että mitä nopeammin hänen uusi kirjansa myy ja ihmiset alkavat siihen uskoa, sitä nopeammin Ne pääsevät tähän maailmaan, joten Cane antaa Johnille tehtäväksi toimittaa kirjansa ainoa painos kustantajille ja maailmalle. Hulluuden partaalla seisova John todistaa ensikäteen tuonpuoleisesta tulevat otukset ja huomaa olevansa kylän laidalla kirjan sivut käsissänsä. 



Palattuaan kaupunkiin Johnin mieli alkaa pirstoutua lopullisesti eikä kukaan usko hänen tarinaansa Hobb's Endistä, Lindasta tai mistään muustakaan ja kauhukseen hän huomaa että uusi kirja on julkaistu ja siitä ollaan tekemässä elokuvaa. Tämä aiheuttaa Johnin pilkkomaan kirjan lukijan palasiksi kirveellä ja olemmekin taas samassa mielisairaalassa josta elokuva alkoi.

Lääkäri ei myöskään usko sanaakaan Johnin tarinasta ja jättää tämän oman karun kohtalonsa armoille. Elokuvan loppukohtaus on ironinen ja satiirinen esimerkki kauhugenrestä.

TL;DR Arvio



Kyseinen leffa on vieläkin yksi suosikeistani, se on massiivinen hatun nostatus H.P Lovecraftille ja muille kauhukirjailioille, Stephen King mainitaan myös elokuvassa nimeltä. Jos luit arvosteluni Dagonista niin saatat huomata, että tässäkin leffassa on käytetty Lovecraftin tarinaa Shadow Over Innsmouthia apuna (pieni kylä jonka asukit muuttuvat hirviöiksi). Carpenter on itse suuri Lovecraft fani ja sen huomaa monista hänen elokuvistaan.

Hyvää leffassa on erityisesti maskeeraus ja efektit jotka ovat Carpenterin elokuvissa aina hienoa, myös tarina ja ihmiskunnan mitättömyys sai minut nauttimaan.

Huonoa tästä leffasta ei paljoa löydy, ehkä muutama kohtaus oli vähän turhia kuten loputtomalta tuntuva ajomatka kylään jossa pari onnistui ajamaan pyöräiliän päälle.

Joudun antamaan elokuvalle täydet 5/5 sillä kuten jo sanoin siinä on kaikkea mistä pidän kauhuelokuvassa, hyvä maskeeraus, hulluus ja pieni pisara huumoria. 

Seuraavalla kerralla taas joku vähemmän Lovecraftaiheinen elokuva.


12.8.2012

Dagon (2001)



H.P Lovecraftin Varjo Innsmouthin Yllä (Shadow over Innsmouth) novelliin perustuva elokuva on varmaan kaikista Lovecraftin tarinoihin perustuvista tekeleistä se tunnetuin ja syystäkin sillä se seuraa alkuperäistä tarinaa kiitettävän hyvin, toki päähenkilö on eri jne jne. Toki muitakin yhtähyvin tarinoita seuraavia elokuvia on, mainittakoon H.P Lovecraft Historical Societyn rahoittamat Call of Cthulhu ja Whisperer in the Darkness jotka varmasti molemmat käyn vielä läpi jossainvaiheessa.

Elokuva alkaa kun päähenkilömme, kynäniska Paul Marsh (Ezra Godden), hänen emäntänsä Barbara ja ystävät Vicki ja Howard ovat lomailemassa jossain Espanjan rannikolla sijaitsevan pikkukylän liepeillä. Paul uneksii sukeltelevansa meressä ja löytää suuren outoa symbolia muistuttavan tunnelin ja sitä hetken tutkittuaan saa melkoisen pelästyksen kun huomaa oudon merenneidon tutkailevan häntä, neito on luonnollisesti puolialasti ja haluaa antaa sankarillemme suudelman mutta vilauttaakin ilkeän näköistä purukalustoaan ja siinä samassa Paul herää märästä unestaan...heh heh.



Barbara alkaa heti luennoimaan, että Paul tekee liikaa töitä vaikka onkin lomalla ja päättää heittää tämän läppärin joka sisältää tärkeitä työtiedostoja yli laidan, luonnolisesti Paul vaan katselee vierestä tuskin sanomatta mitään. Lomailiat huomaavat kylästä kuuluvan oudon laulun/manaamisen ja kuinkasollakkaan aurinkoinen lomapäivä muuttuu minuuteissa myrskyksi, vene ajautuu karille ja Vicki loukkaantuu pahasti. Paul ja Barbara lähtevät kumiveneellä kylään hakemaan apua ja sillävälin meren syvyyksistä nousee jotain joka luultavasti ahmaisee Howardin ja Vickin suihinsa sillä heistä jäi jäljelle vain veriset pyyhkeet.

Kumiveneessä Barbara saa kuningasidean heittää perämoottorin pois ja soutaa kylälle. Kylä vaikuttaa heti autiolta ja pari hakeutuu kirkolle jonka ovessa Paul näkee saman symbolin kun unessansa, oveen koputettua manaaminen lakkaa ja paria tervehtii räpyläkätinen pappi joka ehdottaa, että Paul lähtee vähintäänkin hämäriltä vaikuttavien kalastijen kanssa selvittämään miten ystävänsä voi ja Barbara jää hänen kanssaan odottamaan poliisia. Luonnolisesti pappi kätyreineen vangitsee Barbaran ja Paul palaa veneeltä surullisten uutisten kanssa. Pappi ohjaa Paulin kylän hotellille jossa hänelle annetaan rämäinen huone joka näyttää kuin kauhuelokuvasta..ainiin..

Pian Paul taas uneksii merenneidostaan ja herää kun kylän iljettävät asukit sekoilevat kadulla ja lähtevät Paulin perään, ketterästi ja ammattitaidolla Paul vaihtaa huoneen ovien lukot linkkuveitsellään ja onnistuu pakenemaan viereiseen varastorakennukseen. Varasto sisältää kylän edellisten uhrien jäänteitä joiden lomassa on Howard ja Vicki tai mitä heistä on jäljellä. Paulin onneksi kyläläiset ovat täysin idiootteja ja hän onnistuu sytyttämään varaston tuleen ja pakenemaan etuovesta...noh seuraavaksi Paul törmää kylän ainoaan asukkiin joka on vielä ihminen, Ezequiel vanha juoppo joka kieltäytyi liittymästä kylän kulttiin.



Ezequiel kertoo Paulille kylän huonosta kalatuurista jonka seurauksena kyläläiset päättivät vaihtaa uskontoaan mystisen mereltä tulleen muukalaisen palvomaan merijumalaan Dagoniin joka palkkioksi antoi kylälle kalaa ja kultaa, vastineeksi se vaati ihmisuhrauksia joista ensimmäinen oli Ezequielin äiti.

Paul ei luonnolisesti usko pummin juopuneita horinota mutta huomaa pian että kyläläiset ovat muuttuneet kalamaisiksi otuksiksi, juoppo (en jaksa aina kirjottaa nimeä) uhraa itsensä jotta Paul saa varastettua auton, joka tietysti menee piloille koska tosisin kuin elokuvissa yleensä hän ei tiedä mitään auton tiirikoimisesta, Paul pakenee kultin päämajaan jossa tapaa unistaan tutun neidon (jolla on aina sama mielipuolinen ilme), neito osoittautuu kultin papittareksi mutta haluaa Paulin elävänä koska tarvitsee tätä kultin pakanallisiin rituaaleihin. Neito on heti valmis alkamaan vehtailla paulin kanssa mutta tämän yllätykseksi neidon jalat ovatkin lonkerot.



Pahoittelut..aloin selittämään tarinaa liian yksityiskohtaisesti enkä aijo spoilata enempää joten supistan lopun.

Paul jää kiinni, löytää Barbaran, Vickin ja Ezequielin jotka kultti uhraa Dagonille. Barbara on viimeinen onnekas joka päätyy Dagonin välipalaksi, tästä raivostuneena Paul valelee itsensä bensalla ja sytyttää itsensä tuleen ja vie papittaren mukanaan liekeissä merenpohjaan...hän ei kuitenkaan kuole vaan huomaa hengittävänsä vedenalla, papitar vie Paulin ensimmäisessä unessaan löytämäänsä luolaan joka on portti uponneeseen kaupunkiin R'lyehiin.



TL;DR tässä arvio




Kuten jo alussa mainitsin, elokuva seuraa todella hyvin Lovecraftin alkuperäistä tarinaa, näyttely on keskitasoa kuten kauhuelokuvissa yleensä ja maskeeraus on mielenkiintoista. Pettymyksen tuotti lopussa ilmestyvä Dagon itse joka oli täysin CGI animoitu, tosin jättimäistä kalajumalahirviötä on varmasti vaikea muuten luoda.

Suosittelen lämpimästi kaikille varsinkin jos Lovecraft kiinnostaa tai kuten allekirjoittaja kärsit uimiskammosta. Annan elokuvalle neljä tähteä viidestä sen hyvästä yrityksestä seurata tarinaa.

Ensikerralla jatkan Lovecraft meininkiä Whisperer in the Darkness:lla