15.8.2012

In the Mouth of Madness (1994)



Ohjaus: John Carpenter
Pääosissa:  Sam NeillJürgen ProchnowJulie Carmen

John Carpenter (the Thing, Halloween) ei juuri huonoja leffoja ole tehnyt ja samalla linjalla jatketaan tämän mielenkiintoisen, hieman Lovecraftmaisen tuotannon parissa. Elokuvata mielenkiintoisen tekee se, että se esittää koko kauhugenren hyvin itse-viittaavasti ja jopa hieman satiirisesti.

Elokuva ei turhia odottele vaan heti alkumusiikin jälkeen hyppäämme hullujenhuoneelle jossa tapaamme tarinan päähenkilön John Trentin (Sam Neill)(Jurassic Park, Event Horizon). Huomaamme heti miksi John on passatettu kyseiseen laitokseen sillä hän potkii henkilökuntaa perhekalleuksille ja tykkää piirrellä seinille ja itseensä, luonnollisesti lääkäri tulee pian kuulustelemaan potilasta ja hän onkin varsin innoisaan kertomaan "heistä" niinkun kukatahansa skitsofreni.

Ei pöpöilässä tunnu olevan kuin aikaa...

Tästäpä alkaa tarinan kerronta takaumana, John oli siis freelance vakuutustutkija ennen laitostumistaan ja hänet lähetettiin tutkimaan kenenkäs muun kuin maailman suosituimman kauhukirjailian Sutter Canen (Jürgen Prochnow) katoamista. Ei mene kauaakaan kun Johnin kimppuun käy hullu kirvestä heilutteleva kansalainen joka myöhemmin osoittautuu Canen agentiksi, onneksi poliisit ovat kuitenkin paikalla ampumassa kirvesmiehen nopeasti sillä näinhän jenkeissä on tapana. Uutitssa kerrotaan että tämä ei ole läheskään ainoa tapaus vaan Canen uusimman kirjan julkaisupäivänä monet kirjan ostajat olivat alkaneet sekoilla ympäri maata.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä missä itse Cane on, pienen tavattuaan lisää kirjailian faneja ja erittäin ovelan taustatyön jälkeen John saa selville minne Cane on paennut Hobb's End-nimiseen kylään johon hänen uusin kirjansakkin perustuu. Canen kustantamo päättää lähettää Linda Stylesin (Julie Carmen) Johnin mukaan tarkkailemaan häntä, pitkän ajomatkan, eksymisen ja polkupyöräiliän yliajamisen jälkeen John ja Linda päätyvät viimein Hobb's Endiin. 

"Do you read Sutter Cane?"

Kuten tämän genren elokuvissa yleensä on tapana, kylä vaikuttaa alkuunsa autiolta ja pari päättää yöpyä läheisessä hotellissa. Linda pian huomaa että joku on pielessä ja alkaa epäilemään, että ehkä Canen tarinat eivät olekkaan täysin fiktiivisiä. Pikkukylän isokirkko tuntuu olevan kaiken pahan alku ja sieltä John ja Linda löytävät itse Sutter Canen ja samalla silminäkevät dopermannien raatelevan hengiltä muutaman kyläläisen. Luonnolisesti kaikki alkaa menemään alkamäkeen tämän jälkeen ja mikä lie kirkossa onkaan yrittää päästä ulos ja aloittaa maailmankaikkeuden valloituksensa kylän lapsista. Linda palaa kirkolle ja kohtaa Canen joka kertoo toisessa ulottuvuudessa olevat limaiset lonkerohirviöt ovat syöttäneet hänelle tiedon mitä kirjoittaa ja nyt kun ne ovat halukkaita tulemaan tähän maailmaan, Cane on aloittanut "uuden Raamatun" kirjoittamisen. 

John näkee ominsilmin kun Linda ja muut kylän asukkaista muuttuu iljettäviksi otuksiksi ja Canen kirja on käymässä sanasta sanaan todeksin nyt onkin maailman pelastaminen yksinomaan tämän wannabe dekkarin käsissä. Huomattuaan ettei hän voi paeta kylästä, John herää kirkosta ja yrittää vieläkin etsiä järkevää selitystä kaikelle mitä on tapahtunut kunnes Cane kertoo että mitä nopeammin hänen uusi kirjansa myy ja ihmiset alkavat siihen uskoa, sitä nopeammin Ne pääsevät tähän maailmaan, joten Cane antaa Johnille tehtäväksi toimittaa kirjansa ainoa painos kustantajille ja maailmalle. Hulluuden partaalla seisova John todistaa ensikäteen tuonpuoleisesta tulevat otukset ja huomaa olevansa kylän laidalla kirjan sivut käsissänsä. 



Palattuaan kaupunkiin Johnin mieli alkaa pirstoutua lopullisesti eikä kukaan usko hänen tarinaansa Hobb's Endistä, Lindasta tai mistään muustakaan ja kauhukseen hän huomaa että uusi kirja on julkaistu ja siitä ollaan tekemässä elokuvaa. Tämä aiheuttaa Johnin pilkkomaan kirjan lukijan palasiksi kirveellä ja olemmekin taas samassa mielisairaalassa josta elokuva alkoi.

Lääkäri ei myöskään usko sanaakaan Johnin tarinasta ja jättää tämän oman karun kohtalonsa armoille. Elokuvan loppukohtaus on ironinen ja satiirinen esimerkki kauhugenrestä.

TL;DR Arvio



Kyseinen leffa on vieläkin yksi suosikeistani, se on massiivinen hatun nostatus H.P Lovecraftille ja muille kauhukirjailioille, Stephen King mainitaan myös elokuvassa nimeltä. Jos luit arvosteluni Dagonista niin saatat huomata, että tässäkin leffassa on käytetty Lovecraftin tarinaa Shadow Over Innsmouthia apuna (pieni kylä jonka asukit muuttuvat hirviöiksi). Carpenter on itse suuri Lovecraft fani ja sen huomaa monista hänen elokuvistaan.

Hyvää leffassa on erityisesti maskeeraus ja efektit jotka ovat Carpenterin elokuvissa aina hienoa, myös tarina ja ihmiskunnan mitättömyys sai minut nauttimaan.

Huonoa tästä leffasta ei paljoa löydy, ehkä muutama kohtaus oli vähän turhia kuten loputtomalta tuntuva ajomatka kylään jossa pari onnistui ajamaan pyöräiliän päälle.

Joudun antamaan elokuvalle täydet 5/5 sillä kuten jo sanoin siinä on kaikkea mistä pidän kauhuelokuvassa, hyvä maskeeraus, hulluus ja pieni pisara huumoria. 

Seuraavalla kerralla taas joku vähemmän Lovecraftaiheinen elokuva.


3 kommenttia:

  1. In the Mouth of Madness on myös kovasti minun mieleeni, jopa niin paljon että minun on todettu sanoneen useampaankin otteeseen sen olevan paras Carpenter-leffa sitten vuoden '88 They Liven. Enkä näe edelleenkään syytä muuttaa mieltäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näinhän se on, olen erittäin ylpeä että tämä leffa oli yksi ensimmäisistä kauhuelokuvista jonka DVD:nä hommasin

      Poista
  2. Onhan tää aivan jumal todellisuudenmurentaja filmi.

    VastaaPoista